Riitatilanteiden välttäminen yrityskauppasopimuksissa
Yrityskauppaprosessin oletetaan huipentuvan kauppasopimuksen allekirjoittamiseen, minkä jälkeen ostettava yritys jatkaa uutta elämäänsä myyjän vilkuttaessa haikeat mutta tyytyväiset hyvästit. Näin ei kuitenkaan aina ole. Kauppasopimus voi sisältää ehtoja, kuten vaikkapa lisäkauppahintoja, jotka toteutuvat vasta myöhemmin ja jotka velvoittavat ostajan ja myyjän jatkamaan yhteiseloa ainakin lisäkauppahintojen voimassaolon ajan.
Yrityskauppariidat ovat Asianajotoimisto Dittmar & Indreniuksen toteuttaman kyselyn mukaan yleistyneet viimeisen viiden vuoden aikana. Yleisimpiä yrityskauppariitojen syitä ovat tutkimuksen mukaan lisäkauppahinta, kauppahintamekanismit, liitännäissopimukset sekä vakuutuksien rikkomukset. Riitojen välttämiseksi huolella laaditulla kauppasopimuksella on keskeinen merkitys, jolloin neuvonantajien rooli korostuu.
Lisäkauppahintojen tarkka määrittely tärkeää
Yrityksen liiketoimintaympäristöön ja bisneslogiikkaan huolella perehtynyt ja kokenut yrityskauppaneuvonantaja osaa määritellä lisäkauppahintamekanismit sellaisiksi, että niiden seuranta ja laskenta on mahdollisimman selkeätä. Mutta esimerkiksi isojen projektitoimitusten tulouttaminen kirjanpidossa on harvoin täysin yksikäsitteistä.
Ostajan tavoitteena on integroida ostokohde mahdollisimman hyvin, jolloin ostettu yritys harvoin säilyy täysin itsenäisenä yksikkönä, mikä vaikeuttaa earn-outin laskemista. Tästä johtuen on tärkeää laatia sopimusehdot sellaisiksi, ettei ostaja voi tehdä kaupan jälkeen sellaisia rakenteellisia muutoksia, jotka vääristävät lisäkauppahintaa. Tämän ei kuitenkaan tulisi estää kohteen tarpeellista kehittämistä. Nyrkkisääntö on, että mitä ylemmäksi tuloslaskelmaan earn-out sidotaan, sitä helpompaa sen todentaminen on. Kauppasopimuksen liitteeksi on hyvä laatia selkeä malli lisäkauppahinnan yksityiskohtaisesta laskemisesta. Kauppahintamekanismin toimivuuden kannalta on tärkeätä osata määritellä, onko välitilinpäätöksen tekemiseen tarvetta vai selvitäänkö kevyemmällä tarkastelulla.
Myyjien vakuutuksien määrä kasvussa
Neuvotteluja vaatii yleensä myös vääntö siitä, mikä osuus kauppahinnasta on tarpeen laittaa sulkutilille (escrow) mahdollisten vakuutuksien rikkomusten kattamiseksi. Myyjien vakuutuksien (representations and warranties) määrä kauppasopimuksissa on viime vuosina lisääntynyt lähestyen kansainvälistä tasoa. Neuvonantajan onkin tärkeä yhdessä kohdeyhtiön johdon kanssa arvioida vakuutukset ja huomata ne, joita kukaan järkevästi toimiva myyjä ei ostajalle suostu antamaan. Esimerkkinä toimikoon tapaus, jossa ostaja halusi myyjän vakuuttavan, ettei mikään yrityksen tuote ole tai tulevaisuudessa tule vialliseksi.
Neuvonantajien huolellinen perehtyminen kohdeyrityksen tilaan auttaa välttämään sopimusten karikoita
Myyjän ”Due Diligence” –prosessissa yrityskauppaneuvonantaja pureutuu myytävään yritykseen ja muodostaa kuvan kohteesta laajan numeerisen ja muun aineiston avulla, jolloin myyjän kannalta suurimmat riskit pystytään identifioimaan. ”Due Diligence”-prosessin huolellinen suorittaminen auttaa rakentamaan kauppasopimus mahdollisimman selkeäksi molemmin puolin.
Onnistuneen kauppakirjan aikaansaamisessa taloudellisen neuvonantajan ja liikejuristin saumaton yhteistyö on tärkeä: yksinkertaistaen voisi sanoa, että juristit nostavat ongelmakohtia esille ja investointipankkiirit hakevat niihin taloudellisia ratkaisuja. Sopimusten soveltamisessa hintakaavoilla ja numeroliitteillä on yleensä suurin käytännön merkitys.
